Minun uusi vuoteni alkoi ihan samalla kaavalla kuin monina muinakin aikuisiän uusina vuosina. Krapulalla. Uusi vuosi on akilleksen kantapääni. En ole vuosiin ottanut mitään kunnon kännejä vaan pyrin pitämään aina kontrollin juomisen suhteen. Mutta uutena vuotena en osaa. Pahimmat ja typerimmät muistoni ja kännimokani liittyvät uuteen vuoteen, pahimmat krapulani samaten. Viime vuodet olen lähinnä jäänyt kotiin mussuttamaan sipsejä ja katselemaan leffoja, koska tiedän, ettei minun kannata juhlistaa uutta vuotta. Jostain kumman syystä päädyn aina nollaamaan uuden vuoden ihan kunnolla.

Tänä uutena vuotena en onneksi tehnyt mitään tyhmää tai noloa, mutta en vain kerta kaikkiaan enää jaksa sellaista aivotonta ryyppäämismeininkiä. Tai jaksoinhan minä torstaina ja silloin oli hauskaa ystävien kera, mutta perjantai olikin sitten ihan täyttä helvettiä. EI ENÄÄ IKINÄ, kuten on tapana sanoa. Ensi  uuden vuoden aaton istun taas yksin kotona kaukosäätimen kanssa. Ensi uuden vuoden aattona en juo kaikkia eteeni kannettuja alkoholijuomia. Vuoden 2011 tammikuun ensimmäisen päivän siivoan, syön, lenkkeilen. Teen kaikkea sitä mitä en eilen pystynyt tekemään, koska koko päivä meni yksinkertaisesti makaamiseen.

Tämä on minun uuden vuoden lupaukseni!