Kuten sanottu, minä olen ihan vain sellainen tavis. Ikuinen opiskelija, joka tällä hetkellä etsii töitä. Asun normikokoisessa suomalaisessa kaupungissa ja iloitsen elämästä. En ole aina iloinnut elämästä yhtä paljon, mutta hyvän option olen elämälleni saanut. Eivät asiat ole ihan aina täysin putkeen menneet, mutta hyvä lapsuus on kai jonkinlainen turva elämässä. Luin muutama vuosi sitten jonkun artikkelin, jossa joku suomalainen kasvatuspsykologi tai vastaava kertoi, että paras lahja, minkä lapsellesi voit antaa, on hyvä itsetunto. Kiitos vain äiti ja isä. Minä sain sen parhaimman lahjan. Kun muut kertovat, kuinka heitä vituttaa ja ahdistaa, minä olen usein ihan vain hiljaa ja punastelen. Positiivinen elämänasenne, se on kai se paras valttikorttini.

Sitten on tietysti niitä huonoja puoliakin: ujous, laiskuusx300, liika kiltteys (hyväuskoisuus..??), juoruilu.. ja höpsöys. Kyynisyyskin joskus ottaa vallan positiivisesta puolestani. Niin ja peukalo keskellä kämmentä ainakin, mitä tulee käsitöihin. Prinsessa en kuitenkaan ole. Senhän jo blogin nimikin kertoo. Likaa en pelkää ja kynnet ovat toisinaan luvattoman huonossa kunnossa. Mutta on toki niitäkin päiviä, jolloin laittaudun oikein kunnolla ja annan vain palaa. Joskin ne harvenevat vuosi vuodelta. Mukavuudenhalu, laiskuus, ystävät menevät naimisiin. Tämän yhtälön tuloksena monet lauantai-illat tulee istuttua kotona, katsottua leffoja herkkuastiat siinä jossain käden ulottuvilla. Se, mikä kenties on lauantai-illan häviö, on ehdottomasti sunnuntaiaamun voitto. Ihanaa herätä sunnuntaina hyvään oloon, juoda normaaliin tapaan kahvi ja kyetä syömään aamiaista. Toisinaan kun on edellisenä yönä/aamuyönä syönyt "liikaa makkaraperunoita" niin huonon olonhan siitä saa. Ja sitten sitä lupaa, ettei koske niihin makkaraperunoihin enää IKINÄ. Ja jokainen tietää, miten sen lupauksen suhteen käy...

Ja mitä muuta minusta..No ette ole ainakaan nähneet minua telkkarissa. Sen verran trendikäs olen, että tosi-TV:seen en mene. Nykyäänhän siis näkymättömyys on jo trendi ja se on minun juttuni. Viihdyn "omieni parissa". Naapurinpojat- ja tytöt ovat minun ystäviäni. En omista merkkivaatteita- tai laukkuja. Juon aamulla Juhlamokkaa, syön ruisleipää emmentalilla ja Activiaa tai Valion hedelmäpommia. Ja ihan oikeasti en ole koskaan käynyt sushiravintolassa.. Ja julkkiksia. Heitä en tunne, mutta juoruja luen kyllä. Tiedän, kuka saa uuden leuan, rinnat tai takamuksen. Kiitos netin.

Ja kiitos netin, minäkin saan ääneni kuulumaan. Minä tavistylsimys..Joka lähden just nyt nauttimaan auringosta. See you!