En ole mikään tavaran hamstraaja. Oikeastaan inhoan sellaista kammottavaa tavarapaljoutta. Alennusmyynneissä en sokaistu sanan halpa kohdalla. Paitsi jos kyse on todella halvoista ja laadukkaista vaatteista tai kosmetiikasta. Etenkin kosmetiikkaosastoilla minun on oltava erityisen varovainen. En voi sille mitään, mutta kaikki ne purkit ja purnukat vain kiinnostavat minua, tarpeettomankin paljon. Viihdyn kosmetiikkaosastoilla yleensä kauemmin kuin vaateosastoilla. Mistä lieneekään tällainen perversio?

Jos nuorempana (no, nuorihan olen vieläkin) minua kiinnostivat eritoten värikkäät luomivärit, uutuusmeikkivoiteet ja huulikiillot, niin nykyään kiinnostus on enemmän ihonhoitotuotteissa. Ja koskaan en opi. En tajua satojen kokeilujen jälkeen, että usein ne lupaukset ovat tyhjiä ja ilmaa täynnä. Ei, vieläkin uskon, että kyllä tämä epäpuhtauksiin taipuvainen ihoni saadaan vielä sellaiseksi persikanpehmeäksi ja silkkiseksi. Samanlaiseksi kuin Halle Berryllä. Kun joku jaksaa kymmenien parisuhteiden jälkeen yhä uskoa siihen oikeaan, minä jaksan kosmetiikkakokeilujeni jälkeen uskoa, että kyllä se oikea tuote vielä kohdalle tulee. Ei auta, vaikka olen tuhlannut markkoja ja euroja tuotteisiin, joista on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minä metsästän sitä oikeaa meikkivoidetta. Sen tulisi olla kestävä, tehdä ihoni virheettömän näköiseksi, mutta näyttää silti luonnolliselta. (kiitos joidenkin mineeraalimeikkien, aika lähelle jo päästään..). Minä metsästän oikeaa ihonpuhdistusainetta. Sen tulisi sopia helposti rasvoittuvalle, mutta herkälle iholleni. Metsästän sitä oikeaa kosteusvoidetta. Sitä, joka tekee ihoni heleän väriseksi ja pehmeäksi.. Puhumattakaan siitä, että minä metsästän sitä oikeaa ripsaria. Sitä, joka pidentää, venyttää, kaartaa, uurtaa ja loiventaa juuri sopivasti.

Ja sanomattakin selvää, että minä en koskaan löydä Sitä oikeaa kosmetiikkaympyröistä. Aina tulee uusia, parempia, laadukkaampia, kestävämpiä, kosteuttavampia. Ihan niin kuin joillakin ihmissuhteissa. Aina vaihdetaan uuteen ystävään tai kumppaniin, muka parempaan (ja mikä pahempaa, lemmikkeihin tai jopa lapsiin). Ja kierre on valmis. Onneksi kosmetiikatuotteilla ei ole sydämiä. Onneksi ne eivät kärsi minun nirsoudestani. Onneksi ihmissuhteissa olen toista maata kuin kosmetiikan parissa.

Ja edistystäkin on tapahtunut. Olen löytänyt shampoon ja puhdistusaineen, joita en halua vaihtaa. Ehkä minullekin on se oikea olemassa, ainakin kosmetiikan maailmassa :)