Miksi minä istun sunnuntai-iltana väkertämässä jotain blogia? Tekemässä sellaista, jota vielä vuosi sitten pidin äärimmäisen typeränä, hieman narsistisenakin? Miksi joku kirjoittaisi itsestään muuten kuin ajatuksella, että olen jotenkin tärkeämpi kuin muut tai että minun elämäni on sitten kiinnostavaa ja kaikkien pitää saada siitä kuulla. Tätä nyt tässä pohdin. Etenkin, koska elämäni ei ole mitenkään äärimmäisen mielenkiintoista. Päinvastoin. Elän hyvin tasapainoista elämää ja suomennettuna se voi myöskin tarkoittaa, että elän hyvin tylsää elämää.

Tai voihan olla, että minä pidän tästä. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, asioiden laittamisesta uuten järjestykseen. Tämähän on vain harrastus muiden joukossa. Pidän ihmisistä, maailmasta, eläimistä, elämisestä. Ehkä se blogin pitäminen ei olekaan niin narsistista. Ehkä sen ei ole tarkoitus ollakaan minusta vaan elämästä ylipäätänsä. Se olkoon pyrkimykseni. Ylistystä elämälle, ylistystä ihmisille. Tai jotain. Ja R.I.P. Michael Jackson. Kiitos musiikistasi. Sen tahtiin tanssimme vielä pitkään.

Seuraavalla kerralla enemmän Naapurintytöstä. Kuka hän oikein on? Muistakaa katsoa seuraava jakso