Viikonlopun juhlinta vaatii veronsa. Nykyään pitkäksi aikaa. Edelleen nimittäin väsyttää. Siideri, booli, hyvä ruoka, tanssiminen, seurustelu tuttujen ja tuntemattomien kanssa.. Kaikki tämä hauska muuttuu väsymykseksi, tummiksi silmänalusiksi, rakoiksi jaloissa, päänsäryksi, voimattomuudeksi, huonoksi omatunnoksi siitä, onko nyt ottanut vähän liikaa sitä boolia. Ja kaikesta tästä huolimatta on hyvä olo. Kavereita on vain niin kiva nähdä. Ei heitä enää nykyään liian usein näe kun kaikki asuvat eri puolilla Suomea tai peräti ulkomailla. Kaikilla on omia menoja: töitä, opiskeluja, parisuhdetta, lapsia. Tai sitä, ettei kerta kaikkiaan vain jakseta lähteä kun on väsynyt sen arjen pyörittämisestä. Juhliminen kuitenkin piristää kummasti. Ainakin silloin tällöin. Liika on tietysti liikaa, eikä sitä enää jaksa juhlia samalla tavalla kuin silloin joskus viisi tai kymmenen vuotta sitten, mutta arkea se kummasti piristää. Ja toisin kuin ennen, kotiin on aina kiva palata. Juhlimista ei tarvitse venyttää aamukahdeksaan vaan voi lähteä ihan vaikka jo kello 12 kotiin. Eikä maanantaina tarvitse kertoilla mitään kännitarinoita, pussaamisia ja panoja, tai kuinka paljon viinaa sitä nyt oikein tuli vedettyä. Onneksi.

Kiitos että on ystäviä, ei kai tätä elämää muuten jaksaisi..Sinkkuihmiselle elintärkeitä.