Kun on tylsää ja istuu koneen äärellä, yrittää saada viimeisiä opintojen rippeitä kasaan ja toivoo, että olisi edes vähän jotain toimintaa ja tapahtumaa elämässä ja sitten kun jonnekin pitäisikin mennä ja päivässä olisi jotain uutta ja hieman erikoistakin, niin ei tee enää mieli. Ei jaksa, kerta kaikkiaan. Sitä on jumiutunut johonkin omaan maailmaan, omaan soppeen. Eikä toi pimeys helpota sitten yhtään.

Ja sama voi olla toisinpäin. On niitäkin aikoja kun on menossa jatkuvasti eikä osaa pysähtyä ollenkaan. Touhuaa kaikenlaista kodin ulkopuolella, menee kotiin ja touhuaa kodin sisäpuolella. Keksii jatkuvasti jotakin askaretta ja huomaa, että television ääreen itsensä pysäyttäminen voi olla vaikea homma.

Nää on näitä, ihmisen elämän kummallisuuksia. Joka tapauksessa, tänään on pakko mennä ja ei huvita, ei sitten tippaakaan!!