Vatsa täynnä pastaa ja jauhelihakastiketta. Piti säästää lounaan rippeet huomiseksi, mutta toisin kävi. Söin ne tietysti ennakkoon jo alkuillasta samalla kun katselin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (se BBC:n sarja, ihan paras teoksen filmatisointi). Kyseinen tarina on kaikessa romanttisuudessaankin minun makuuni. Siinä on huumoria ja herkullisia henkilöhahmoja, hienoja maisemia. Ja toki se tarina jo niin koskettava ja unelmia herättävä, että ihan vähän tällainen kyynisempikin tapaus voi unelmoida siitä omasta prinssistä. Jospa minäkin löytäisin sen oman Darcyni, komean, mutta hieman ujon herrasmiehen. Aina voi toivoa..Mutta rajansa kaikella. Ei ihan näin kuitenkaan.. Kello 21 tiedätte, mistä minut löytää. Sohvan ääreltä iso teemuki kädessä katsomassa kyseistä ohjelmaa (TV 2). Ja sitä pastaakin on vielä hieman jäljellä, joten voisiko paremmin enää mennä?