Joskus on hauskaa kuunnella niitä kaikkein surullisimpia biisejä. Oikein kunnon "itkuvirsiä". Ja tätä olen tänään harrastanut. Tämä biisi on yksi kaikkein eniten tunteita ja ajatuksia herättävä. Toisin kuin monet muut, kun saan tällaisen tunteellisen kohtauksen, en tartu lasiin. En ota viski- tai kossupaukkua. Minä vain annan ajatusten ja tunteiden viedä. Ja sitten itken. Ihan samalla tavalla katselen toisinaan leffoja. Ja vaikka biisin sanat eivät omaan elään kolahtaisi lainkaan, niin silti sitä jotenkin kykenee ne tunteet ymmärtämään. Menetetty rakkaus, menetetyt mahdollisuudet, menetetty elämä? Niistähän suurin osa näistä "itkuvirsistä" kertoo. Masentavaa, kenties, mutta älyttömän puhdistavaa.

Lauantai taas meni iloisemmissa ja itselleni hieman vieraammissa merkeissä nimittäin kuuntelemalla Matin ja Tepon juhlakonserttia. En ole mikään perusiskelmän ihailija, mutta pakkohan sitä parivaljakkoa on ihailla. Hävettää hieman myöntää, mutta oikeasti nautin siitä keikasta Parasta oli encore-osuus, jossa tulivat ne menevimmät hitit kuten tämä oma suosikkini. Aionkin ottaa tästä uuden rutiinin. Katselen lauantai-illan iskelmäkonsertteja.

Tämä kirjoittaminen katkaisi nyt parhaimmat itkuvirsifiilistelyt, joten taidan käydä pikaisessa suihkussa, laittaa voileivän ja katsella televisiota. Vaikeutena on vain katsonko sitä Maikkarin uutta sarjaa vai piristänkö mieltäni Kumman kaa meiningillä. Vaikea päätös siis edessä..Hauskaa sunnuntai-iltaa joka tapauksessa!