Ihan turha päivä. Mitä tässä tekisi kun tietää, että huomista on odottanut lähes koko elämän ajan. Pienestä tytöstä lähtien. Keikkabiisejäkin olen jo kuunnellut lippujen ostosta lähtien. Nyt olen vain ihan kuitti. Ei vain jaksaisi odottaa. Tulisi jo huominen. Huominen, jolloin toivottavasti on hyvä sää, ei sada, eikä ainakaan ukkosta. Sanokoot toiset, mitä sanokoot. Kuten jotkut asian ilmaisee: vanha ämmä trikoissa, joka ei edes osaa laulaa. Not. Paljon enemmän. Ikoni ja roolimalli. Karismaattinen esiintyjä.

Mutta pakko kai se on jaksaa odottaa kun on jo näin kauan odottanut. Vähän niin kuin viikon viimeisen työpäivän viimeinen tunti. Tuskaista. Mutta odotus palkitaan. Ylihuomenna olen nähnyt Madonnan ja olen takuulla tyytyväinen keikkaan. Enemmän kuin tyytyväinen. Superonnellinen, luulisin.

Huomenna siis nähdään, keikalla. Olkaa iloisia, jaksakaa bilettää. Otetaan ihan coolisti vain. Tätä kun on odotettu. Turha sitä on pilata millään hampaat irvessä asenteella.

Konserttikuumetta, sitä on liikkeellä ja paljon :)