Kovin tyypillistä minulle nykyään. Istua ja toljottaa ikkunasta, katsoa nuoria ja vanhoja naisia ja miehiä kantamassa mäyräkoiraa tai pussillista muita juomia johonkin päin kaupunkia etkoja varten. Tai bongata bilevaatteisiin tai juhlatamineisiin pukeutuneita iloisia ihmisiä, jotka innoissaan odottavat, mitä ilta tuo tullessaan. Kuunnella jossakin vaiheessa yötä (aamua..) kun taksit tuovat väsyneet juhlijat takaisin koteihinsa. Kuunnella pariskuntien riitelyä tai nuorten halua jatkaa musiikin tahdissa varhain alkanutta juhlintaa. Olla tyytyväinen, että itse makaa näissä puhtaissa lakanoissa, omassa sängyssä, tyytyväisenä. Ei pelkoa krapulasta, ei pelkoa siitä, että pankkitilin saldo näyttää kummallisia lukemia, ei pelkoa siitä, että on sanonut tai tehnyt jotain tyhmää.

Viettää ilta ruoan ja television äärellä. Katsella englantilaisia ja saksalaisia dekkarisarjoja. Nautiskella leffoista. Keittää teetä ja rentoutua. Hoitaa mieltään ja kehoaan. Olla vaan ja kuunnella rentouttavaa musiikkia. Mennä aikaisin nukkumaan. Odottamaan, että saa taas herätä tähän maailmaan, joka aina silloin tällöin näyttäytyy niin kauniina ja seesteisenä. Lukea aamulla lehden ja juoda kahvia, syödä aamiaisen hitaasti, kenties auringon lämmöstä nautiskellen ja hyvää kirjaa ahmien. Tapaamalla ystäviä ja jakamalla kuulumisia. Olla vain tyytyväinen siitä, että on olemassa ja kaiken lisäksi terve ja hyväkuntoinen. Että on noussut sillä "oikealla jalalla" ylös ja osaa olla kiitollinen näistäkin päivistä.

Iltasella voi ihailla esimerkiksi auringonlaskua omasta ikkunasta.