En ole kännykkä-vastainen ihminen, mutta en myöskään ihannoi kännykkää. Istun junassa aika paljon ja olen huomannut, että toiset ihmiset ovat järjettömän riippuvaisia kännykästä. Osa ymmärrettävästi työsyistä (kuka keksi, että työntekijöiden on aina oltava tavoitettavissa), mutta suurelle osalle kännykkä on jokin tylsyyden tappamisväline. Soitellaan kaikki tutut läpi, selitetään samat asiat juurta jaksaen kaikille. Ja minä saan kuulla ne yhä uudestaan ja uudestaan. Ihanko tosi, menikö teillä poikki, ai sä oot nyt muuttunut lesboksi (kuultu on tämäkin), ai sun poikaystäväsi on mustasukkainen jostakin jutusta, kiva että jaksatte riidellä, ai sellaset työkuviot, ai sen topin laitat lauantaina päälle. Uteliaana ihmisenä tietenkään en osaa olla kuuntelematta, mutta jossakin vaiheessa alkaa jo tällaista juoruämmääkin kyllästyttämään.

Ketjusoittajia. Sellaisia he kai ovat. Lukisivat joskus kirjaa tai lehteä, kuuntelisivat musiikkia tai juttelisivat vierustoverille. Tai istuisivat hiljaa ja ihailisivat maisemia. Mihin se taito on kadonnut? Mutta ei, se on kännykkä oltava koko ajan toiminnassa.

Muutenkin kännykkäkulttuurimme ärsyttää. Menet tuttavan, kaverin, ystävän tms. kanssa ravintolaan syömään tai kahville ja toisella soi heti kännykkä. Työpuhelut ymmärrän (joskaan kuten mainitsin en oikein hyväksy sitä, että ihmisen pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa), mutta se ottaa päähän, että toiset alkavat höpöttelemään siinä sitten sille jollekin tuttavalle kännykän välityksellä jotain tyhjänpäiväistä ja istut siinä nolona. Toki ymmärrän jos sovitaan silleen minuutin verran jostain asiasta vaikkapa kahville lähdöstä, mutta 15 minuutin puhelut ovat ihan övereitä. Toki voisit ottaa itse kännykän esiin siinä samalla ja näpytellä tai soittaa jollekin, mutta eikö se ole ihan idioottimaista. Kaksi ihmistä syömässä ja puhumassa kännykkään. Nykyaikaa kai. Sosiaalisuutta kerta kaikkiaan..

Olisi vain kiva, että huomioitaisiin ihmisiä. Myös niitä joiden kanssa olla ihan kasvokkain.

PS: Näin pitäisi toimia..