Kello 15 iski siivousinto. Alkoi ärsyttämään kämpän kunto. Vaatteita lojui missä sattui, hirveä pino kirjaston kirjoja väärässä paikassa, paperit sekaisin, epäsiistiä, rasittavaa. Ja se, mitä olin lykännyt monta monta viikkoa, oli paljon hauskempaa kuin muistinkaan ja kesti huomattavasti vähemmän aikaa. Ensin epätoivoinen silmäys, ei tästä tule mitään. Ajatus, että tämä vie pitkään. Kuumuus. Laiskuus. Huoh. Mutta siivousmusiikin tahdissa kaikki alkoi luistamaan. Imurointia, pölyjen pyyhintää, lattian pyyhintää, tavaroiden asettamista paikoilleen. Yhtäkkiä havaitsin tekeväni kaikenlaista ylimääräistä. Järjesteleväni kosmetiikkapurkkeja, kirjoja, vaatteita. Äsken laitoin vielä koneellisen pyykkiä pyörimään.

Nyt istun koneeni äärellä tyytyväisenä itseeni. Pohtien jälleen kerran sitä, että miksi sitä lykkää eteenpäin asioita, joista tietää, että saa paremman olon? Siivous, gradu, liikunta. Kummallista stressaamista kaikesta, vaikka hyvin tietää, miten sitä stressiä saa lievitettyä. Yksinkertaisesti tekemällä jotakin. Sen kun oppis ja sisäistäis. Olisi niin paljon parempi ihminen. Ja niin paljon tyytyväisempi. Siisti koti on aina kivempi. Siellä viihtyy. Siellä jaksaa ajatella ja tehdä asioita. Aivot toimivat paremmin, ainakin minulla.

Ilta saa sitten mennäkin lepäillen, karkkia syöden ja Frendejä tuijotellen :)