Sellainen olen ollut tämän päivän. Herännyt liian myöhään, istunut vain tietokoneen äärellä ja manaillut omaa saamattomuuttani. Stressannut, etten saa mitään aikaiseksi. Tuntenut itseni väsyneeksi, tyhmäksi ja laiskaksi. Kierinyt itsesäälissä.Nämä saamattomat päivät alkavat aina samalla tavalla. Venytät heräämistäsi, et millään jaksa nousta. Kun heräät, hyvä että kahvia jaksat keittää. Kahvin juonnin ja aamupalan jälkeen pohdit, voiskohan tässä kohta syödä lounaan ja mennä päikkäreille. Odotat, että tämä päivä loppuisi, koska tiedät, että se on joka tapauksessa ihan pilalla. 8-9 tuntia päivässä olisi minulle sopiva määrä unta. Muutamalla tunnilla vähemmänkin selviän. Mutta kun tuo määrä ylittyy, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta sitä, että olen koko päivän ihan pihalla, sumussa, jumissa. Pitäisi kirjoittaa työhakemuksia, siivota, maksaa laskuja, kuntoilla, lukea kesätenttiin, tapailla vaikka ystäviä, sekin olisi viisaampaa. Mutta mitä minä teen? Käyn tarkistamassa sähköpostit, Facebookissa katsomassa ihmisten kuulumiset ja tekemässä kaikenlaisia testejä, Iltasanomien- ja Iltalehden nettisivut, julkkisjuorut, You tube:sta kaikenlaisia videoita ja tämä kaikki useampaan kertaan. Hemmetti, huomenna herään aikaisin ja aloitan päiväni vaikka pyyhkimällä pölyt. Tekemällä jotakin. Mutta en näin.

Yhtään ei ole auttanut se, että tällä viikolla on luvassa kaikkea kivaa. Tällainen päivä on eräänlainen välipäivä kun odottaa innokkaasti, että tapaa ystäviä, saa juhlia, nauttia kesästä. Tällaiset arkiset päivät haluaisi silloin pyyhkiä pois kartalta ja saada sen kaiken hauskan tänne ja heti-tyyliin. Arki on kivaa paitsi silloin kun jotain parempaa odottaa nurkan takana ;) Mutta kai sitä tuntisi itsensä edes jotenkin hyödylliseksi kun tekisi jotain. Nostaisi edes tämän takapuolen tästä penkistä ylös ja lähtisi esimerkiksi kävelylle. Piristyisi. Saisi energiaa, voisi paremmin. Tai sitten voisin vähän syödä jääkaapissa odottavaa maksalaatikkoa ja tehdä puolukkahilloa. Ottaa päikkärit. Joo, se kuulostaa hyvälle. Kyllähän sitä huomennakin ehtii kaikenlaista tehdä. Tarvitseehan ihminen joskus sitä lepoakin ;)